Muistisairaan ihmisen ympäristö kotina

Kirjoittajat: Helinä Kotilainen ja Erja Rappe
Mitä haavoittuvampi ihminen on, sitä vahvemmin ympäristö vaikuttaa häneen. Ihmisen haavoittuvuus korostuu muistisairauden myötä.
Koti ympäristöineen on osa ihmisen identiteettiä. Muistisairauden etenemisen myötä elämä keskittyy helposti kotiin ja sen lähiympäristöön. Muistisairas ihminen tarvitsee tukea identiteetilleen vähintään yhtä paljon kuin muistava ihminen. Tuttu ja turvallinen ympäristö voi auttaa häntä säilyttämään toimintakykyään ja elämänlaatuaan.
Muistisairaan ihmisen koti on paikka, jossa hän asuu. Se voi olla joko oma koti tai ympärivuorokautinen hoitopaikka. Koti kertoo asukkaansa mieltymyksistä ja mieleisistä puuhista. Siellä viihtyminen on tärkeätä sairastuneen henkilön, hänen läheistensä ja häntä hoitavien kannalta. Olennaista on se, että muistisairas ihminen kykenee toimimaan ympäristössään kykyjensä mukaan, vaikka sairaus tuo arkeen uusia haasteita. Tutut toimintatavat tukevat päivittäisten toimien sujumista.
Hyvä ympäristö luo turvallisuutta tuttuudella, hyvällä tunnelmalla ja onnistumisen kokemuksilla. Ihminen vastaanottaa 85–90 % kaikesta saamastaan informaatiosta näköaistin välityksellä. Näköaisti heikkenee iän mukana ja jos siihen liittyy vielä muistisairauden mukanaan tuomia hahmottamisvaikeuksia, ihminen tuntee helposti olevansa eksyksissä kotonaankin. Ympäristön selkeys ja johdonmukaisuus ja muiden aistien välityksellä saatu informaatio korvaavat näkemisen ja hahmottamisen puutteita.
Tilojen esteettömyys selkeyden ohella on tärkeää, koska dementoiviin sairauksiin liittyy usein askeleen mataloituminen ja muuttuminen laahaavaksi. Yhdessä hahmottamisen ongelmien kanssa ne lisäävät kaatumisvaaraa. Hyvä valaistus, lattiapintojen yhtenäisyys, selkeät kontrastit, käsijohteet ja tuet tarpeellisissa paikoissa sekä hälyttimet (esimerkiksi palo-, kaatumis- ja liesihälyttimet) lisäävät turvallisuutta. Esteettömyys tarkoittaa myös riittävää tilamitoitusta erityisesti kylpyhuoneessa ja kulkuväylillä. Esteettömyyden tulisi ulottua myös lähiympäristöön kodin ulkopuolelle. Muistamattomuus lisää muitakin riskejä, joita voidaan ainakin osittain ehkäistä teknologian keinoin.
Kymmenen kohdan muistilista tärkeimmistä asioista:
1. Lisää valaistus vähintään kaksinkertaiseksi, käytä kohdevalaistusta apuna. Varo heijastuksia ja häikäisyä.
2. Kiinnitä huomiota akustiikkaan ja melun vähentämiseen.
3. Sijoita opasteet ja tärkeät asiat sopivan matalalle.
4. Käytä tummuuseroja (mieluummin kuin eri värejä) erottamaan seinät, lattiat, ovet ja muut pinnat toisistaan. Varo erityisesti lattiamateriaalien kontrasteja!
5. Käytä kontrasteja erottamaan katkaisimia ja esineitä taustastaan.
6. Käytä mieluummin kuvia ja esineitä merkitsemään huoneita tai rakennuksen osia kuin pelkkiä värejä.
7. Vältä keittiöissä ja kylpyhuoneissa liian moderneja / laitosmaisia kalusteita, sisustuksia ja esineitä. Muista kodikkuus!
8.Varmista, että tärkeät tilat ovat helposti näkyvillä ja tunnistettavissa tutunnäköisten kalusteitten ja esineitten ansiosta, käytä yksiselitteisiä merkkejä ja symboleja.
9. Sijoita tavallisia selkeitä kelloja eri huoneisiin (vuorokausirytmi).
10. Huoneiston kaikkien ovien pitäisi olla näkyvillä, suljettujen kaappien asemesta pitäisi käyttää avohyllyjä tai lasiovia (poissa silmistä – poissa mielestä).
Poissa silmistä poissa mielestä, on muistisairaan ihmisen arkipäivää ja päinvastoin, mikä on näköpiirissä, tukee päivittäistä toimintaa ja laukaisee toimintakokonaisuuksia. Keittiön, kylpyhuoneen ja makuuhuoneen/oman huoneen pitää löytyä helposti, asuttiinpa omassa kodissa tai yhteisessä hoitokodissa. Suoriutuminen tavallisista tehtävistä tuo onnistumisen kokemuksia ja lisää turvallisuuden tunnetta. Vieraat esineet ja outo ympäristö voivat hämmentää, ahdistaa ja tehdä levottomaksi.
Tuttua ympäristöä voi muokata hienovaraisesti tukemaan heikkeneviä taitoja, mutta tuttuus ja entisten toimintamallien säilyttäminen on usein avain, jolla toimintakyky säilyy. Muutoksista pitäisi sopia hyvissä ajoin yhdessä asukkaan kanssa.
Sisätilojen ohella huomiota tulee kiinnittää myös kodin ulkotiloihin sillä ulkoilu ylläpitää monipuolisesti muistisairaan ihmisen toimintakykyä. Turvallinen, esteetön ja viihtyisä piha tukee muistisairaan ihmisen itsenäistä ulkoilua. Rajattu alue selkeine kulkureitteineen, monipuolinen kasvillisuus ja erilaiset toiminnalliset alueet houkuttavat ulkoilemaan. Sisätiloissa ympäristön olosuhteet kuten lämpötila ovat lähes muuttumattomat mutta ulkona olosuhteet vaihtelevat mikä aktivoi aisteja.
On havaittu, että esteetön pääsy pihaan ja puutarhaan voi vähentää huomattavasti muistisairaiden henkilöiden aggressiivista käyttäytymistä, parantaa mielialaa ja tehostaa kognitiivista toimintakykyä. Ulkona ajatus kulkee kirkkaammin, orientaatio aikaan ja paikkaan paranee ja sosiaalinen vuorovaikutus on helpompaa kuin sisätiloissa. Kävellessä keskustelu sujuu ja ympäristöstä saatavat aistikokemukset virittävät mielleyhtymiä ja muistoja vahvistaen identiteetin jatkuvuutta.
Luontoympäristöllä on aivan erityinen merkitys muistisairaille ihmisille koska luonnosta saatavan aistitiedon tulkinta ei edellytä vaativaa tiedonkäsittelyä. Pihat runsaine kasveineen, lintuineen ja muine eläimineen ovat vaivattomasti tulkittavia. Luontoelementit tarjoavat runsaasti välittömästi aistitavia vihjeitä ajasta, paikasta ja tarkoituksesta mikä helpottaa ympäristön hahmottamista. Mitä enemmän ympäristössä ja siihen liittyvässä toiminnassa on aistittavaa ja henkilökohtaisia merkityksiä läsnä, sitä paremmin voidaan saavuttaa muistisairaan ihmisen sisäinen maailma ja vahvistaa hänen yhteyttään käsillä olevaan hetkeen, itseensä ja ympäristöön.
Koska fyysinen toimintakyky ja aikaisemmin opitun tiedon muistiin palauttaminen säilyvät sairauden edetessäkin, voidaan niitä käyttää hyväksi tuettaessa yksilön autonomiaa ja yhteyttä elinympäristöönsä. Muistisairaan ihmisen tarpeita vastaava koti ja sen lähiympäristö vaikuttavat myönteisesti käyttäytymiseen, hidastavat toiminnallista ja kognitiivista heikkenemistä sekä tukevat elämän tarkoitukselliseksi kokemista.
Lähteet
Dementia Services Development Centre. 10 Helpful hints for dementia design at home, 2010.
Lawton MP & Nahemow L. Ecology and the aging process. Kirjassa: Eisdorfer, C. & Lawton, M.P. (toim.). Psychology of adult ­development and aging. Washington D.C.: American Psychological Association, 1973.
Kotilainen H & Topo P. Kotiympäristö muistisairaan tukena. Memo 2009;1:16–19.
TuemmeMuistisairaiden ihmisten hyvinvoinnin edistäminenYmpäristö
Suomen muistiasiantuntijat ry
– muistisairaiden ihmisten hyvinvoinnista huolehtiville
Fredriksberginkatu 2
00240 Helsinki
(09) 454 28 48
Toteutus:MetaVisual CMSVisuaalinen ilme:Rohkea RuusuMobiiliversioNormaaliversioWebmasterKirjaudu sisään© 2013 - 2017 Suomen muistiasiantuntijat ry